Tissiterrorismin monet muodot

Nyt kun täysimetystä on melkein 5,5 kk takana, voi jo rohkeasti myöntää, että onhan tämä välillä ollut melkoista hommaa. Tässä valittuja paloja.

• Ensimmäinen tuntuva oire raskaudesta oli tissikipu. Se kesti koko odotusajan, ts. tissit olivat putkeen kipeänä 9 kk.
• Tissit muuttivat varsin pian raskauden aikana mystisesti ulkomuotoaan. Tissien eri osa-alueissa tapahtui kummia kokomuutoksia, lähinnä isompaan päin.
• Jo odotusaikana ja myös sen jälkeen tissit ovat olleet kaamean kylmänarat. Villapaita oli tarpeen kesänkin kynnyksellä. Tissiparkojeni kauhuksi kovin kulutus alkoi kuitenkin vauvan synnyttyä joulukuussa.
• Vauvan synnyttyä alkoi jatkuva lutkutus. Ihan oikeasti jat-ku-va. Ilta-ateria saattoi keppoisesti kestää tunteja. Imuote ei ollut ihan kohdillaan, ja tästäkös piina alkoi. Tissit olivat verillä ja nahka irtoili suihkussa käytyä. Tilanteen pelasti lanoliini, käsittämätön kärsivällisyys ja aika.
• Pikku monsterin mielestä tisseihin on ollut kiva tutustua myös muilla tavoin. Esim. tissin pureskelu mini-ikenien täydellä voimalla on melko epämiellyttävää. Onneksi nyt kahden hampaan puhjettua ei (toistaiseksi) ole ollut uudestaan kiinnostusta tätä lajia kohtaan.
• Uusin terrorismin muoto on napata kätösellä tiukka ote tissistä ruokailun aikana. Sillä tavalla, että iho jää rutulle vaavin käpälän sisään ja naskalikynnet pureutuvat äidin rintamukseen. Meillä päin siis tiikeriraitoja on mahan lisäksi myös povessa.
• Toki on muistettava myös imetyksen tuomat sivujuonteet äidin kevätlookissa. Imetysliivien myötä naisellinen siluetti on vähemmän ryhdikäs, eikä imetyspaitojakaan voi aina kovin pukeviksi, saati trendikkäiksi kutsua.

No, ainakin tissit tuntevat nyt olevansa tärkeintä maailmassa, ne ovat pitäneet pirpanan hengissä ja tuoneet huimat 4,5 kg massaa sitten syntymän. Kaikesta hankaluudesta huolimatta äitikin on huikean onnellinen ja ylpeä imetyksen onnistumisesta. Se onkin oman juttunsa arvoinen aihe, siispä siitä lisää toisella kertaa.

Ps. Voin tunnustaa, että upea kuvituskuva on ihan omien pikku kätösteni tuotantoa. Kynä, paperi ja kännykkäkamera, avot!