Ruotsin-laivalla vauvan kanssa

Meillä ulkomaanmatkailu lapsen kanssa aloitettiin helposti ja edullisesti Tukholman-risteilyn merkeissä vauvan ollessa n. 8 kk ikäinen. Vielä emme halunneet lähteä mihinkään lentomatkan päähän, joten tämä oli kiva tapa vähän kokeilla matkailua vauvan tahtiin kotimaan rajojen ulkopuolella.

Matkasimme Tukholmaan Viking Gabriella-paatilla, ja hytiksi olimme valinneet LXA-hytin. Vaikka hytti oli vähän perushyttejä kalliimpi, osoittautui se loistovalinnaksi muksun kanssa! Lattiapinta-alaa oli reilusti, joten konttaileva vauva pääsi rauhassa purkamaan energiaansa oman hytin lattialla. Keulassa olevan hytin isohkosta ikkunasta ihailimme saaristomaisemia koko rahan edestä. Hytin varustukseen kuului jääkaappi, jossa vauvan ruoat säilyivät hyvin. Nukuimme kaikki yhdessä parisängyssä, johon pyysimme vielä hyttiemännältä lisäturvaksi irtolaidan. Saatavilla olisi ollut myös pieniä matkasänkyjä (alle kymmenkiloiselle), mutta vauvamme nukkuu yhä vieressämme ja sitä paitsi ylittää jo painorajankin. Hytin eteinen oli sen verran tilava, että siihen mahtuivat isot Teutonian rattaat hyvin tukkimatta koko sisääntuloa. Laivalla olisi muutenkin ihan kelvollisesti voinut liikkua rattaiden kanssa, mutta me kuljimme sisätiloissa kuitenkin vielä näppärämmin kantorepun kanssa.

Laivalla on lapsille leikkihuone, joka näytti olevan leikki-ikäisten kovassa käytössä. Leikkihuoneen yhteydessä oli hoitohuone, jossa olisi ilmeisesti ollut vaipanvaihtopiste ja mikro ruoan lämmitystä varten. Huoneessa emme edes käyneet, sillä sinne olisi joka käyntikerralla pitänyt hakea erikseen infosta avain. Miksiköhän? Eikö perheille, jotka matkustavat vaikkapa alle kouluikäisen kanssa voisi antaa koko matkan ajaksi avainta huoneeseen? Ei kuulosta kivalta lähteä jonottamaan infoon esim. illalla iltapuuron lämmittämisen vuoksi. Jonossa seisominen saatiin kuitenkin ohitettua, sillä myös laivan ravintoloissa oli mikrot. Kävimme siis lämmittämässä lapsen sapuskat 9. kerroksen kahvilassa, joka olikin lyhyen matkan päässä hytistämme.

Laivalla ruokailu pikkulapsen kanssa sujui helposti. Me aikuiset kävimme syömässä buffet-illallisen ja meriaamiaisen, ja perheen pienin viihtyi ravintolassa ennennäkemättömän hyvin! Oli ilmeisesti vauvankin kiva katsella ikkunasta vaihtuvia maisemia ja muita ravintolassa olevia ihmisiä, lapsia varsinkin. Emme olleet ainoa porukka syömässä, jonka jälkikasvu nakerteli maissinaksuja aikuisten tankatessa ruokaa useita lautasellisia. Myös syöttötuoleja buffet-ravintolassa oli reilusti.

Meidän reissumme sattui olemaan rauhallisena ajankohtana, arkipäivänä koulujen alkamisen jälkeen. Laiva ei ollut täynnä, ja matkustajat olivat suurelta osin samanlaisia kokoonpanoja kuin mekin (isovanhempia, vanhempia ja pikkulapsia). Meno oli siis rauhallista, yöllä ei ollut mitään häiriöitä hyttikäytävällä ja muutenkin kaikkialle mahtui hyvin. Laivan henkilökunta oli todella lapsiystävällistä oikeastaan kaikkialla muualla paitsi infopisteessä siinä kerran asioidessamme.

Päivä Tukholmassa sujui mukavasti, ja lapsiystävällisessä kaupungissa vauvan hoitoimenpiteet sai tehtyä ilman ongelmia. Ruotsi tuntuu olevan myös silminnähden imetysmyönteisempi maa kuin Suomi; imettäviä äitejä näki paljon (mutta yhtään tuttipulloa sen sijaan en nähnyt!), ja imetystä varten oli tavarataloissa myös viihtyisiä ja rauhallisia tiloja.

Vaikka aiemmin ei olisi laivamatkailusta niin välittänytkään, tämä osoittautui hauskaksi ja lapsiystävälliseksi tavaksi piipahtaa Tukholmassa. Pienenkin vauvan kanssa reissu menee mukavasti, kun oman hytin rauha on koko ajan lyhyen kävelymatkan päässä. Suurin miinus on itse laivaan meno ja laivasta palaaminen, terminaalin tungoksessa pyöriminen ja paluuruuhka kun ovat aina yhtä tympeitä kokemuksia. Onneksi nyt emme olleet ruuhka-aikaan liikkeellä, joten näistäkin hetkistä selvittiin kohtalaisen nopeasti.

Retki Mustilan arboretumiin

Perheemme vietti juhannuksen Helsingissä, mutta teimme kuitenkin yhden päiväretken maalaismaisempiin maisemiin Elimäelle Mustilan arboretumiin. Kyseinen paikka on Suomen vanhin ja suurin arboretum eli puulajipuisto. Se on perustettu jo yli 100 vuotta sitten, vuonna 1902, joten tässä ajassa on lajisto ehtinyt kasvaa mahtavan kokoiseksi. Mustilassa on myös taimitarha sekä viinimyymälä, mutta nämä olivat juhannuksen aikaan kiinni, joten valitettavsti emme päässeet näissä vierailemaan.

Puulajipuisto on tosi kiva retkikohde lapsiperheelle. Ajomatka oli Helsingistä yllättävänkin lyhyt, vain n. tunnin (tosin meidän matkaamme lyhentää se, että lähdimme suoraan täältä kaupungin itälaidalta). Matkan varrella on kiva pysähtyä kauniissa kesäisessä Porvoossa ja käydä vaikka hakemassa matkaherkkuja Brunbergin tehtaanmyymälästä.

Itse puisto on kuin tavallista satumaisempi metsä, jossa risteilee paljon helppokulkuisia polkuja. Useimmat varmaan menevät Mustilaan katsomaan alppiruusuja, jotka olivatkin näkemisen arvoisia. Paras kukinta-aika oli jo auttamatta ohi kuuman alkukesän vuoksi, mutta ilman kukkiakin alppiruusumetsikkö oli kuin satukirjasta. Lämpimänä päivänä tuli ihan sellainen olo, kuin olisi ollut jossain trooppisemmassakin kohteessa kuin Kouvolan lähellä!

Me olimme varustautuneet reissuun sekä rattailla että kantorepulla, joista molemmille löytyi käyttöä. Matkarattailla ei poluilla välttämättä pärjää, mutta isoilla rattailla pääsi aivan mainiosti eteenpäin. Vauva katseli aikansa maisemia rattaista (hyttysverkko kannattaa ottaa mukaan!), ja kun ei siellä enää viihtynyt, pääsi hän kantorepun kyytiin. Vauvastakin näytti olevan kiva ihmetellä rehevän vihreää maisemaa, mutta varmasti vielä hauskempaa täällä on jo hieman isompien lasten kanssa. Puulajipuisto olisi varmasti mainio paikka erilaisille seikkailuleikeille. Toki kun kyseessä on kasvitieteellinen puisto, ei metsässä voi rymytä ihan samaan malliin kuin tavismetsissä.

Huoltotilat eivät arboretumissa olleet ehkä kaikkein lapsiystävällisimmät, ainakaan minä en löytänyt erillistä lastenhoitotilaa. Samoin julkiset vessat olivat ulkorakennuksessa olevat puuceet, joten vaipanvaihdot kannattaa hoitaa mieluummin vaikka pihalla. Enpä muuten muista ennen käyneeni julkisessa vessassa, jossa vain yhdessä kolmesta kopista oli ovi! Iik. En kerrassaan keksi, miksi tällainen ratkaisu on tehty, mutta muuten puucee oli kyllä siisti ja ihan miellyttävä (kun valitsi sen ovellisen kopin), ja ulkona oli kunnollinen käsienpesupaikka saippuoineen ja papereineen.

Kävelyretken jälkeen vietimme vielä piknikhetken Mustilassa. Ulkona ruoka maistui ihanalta, termoskahvi piristi ja vauvakin tykkäsi köllötellä ulkona ja tutkailla nurmikkoa. Kiva kohde luonnosta tykkääville! Tänne mennään luultavasti toistekin, esim. syksyllä puisto voisi olla kaunis ja rauhoittava reissukohde.

Muksu matkailee: Maahisenkierros Pohjois-Espoossa

Perheemme teki äitienpäivänä metsäretken Espoossa sijaitsevan Suomen luontokeskus Haltian lähiluontoon. Haltia on upouusi Metsähallituksen ylläpitämä luontokeskus Nuuksion kansallispuiston reunamilla, ja se avataan 31.5.2013. Se sijaitsee jo pitkään toimineen Solvallan urheiluopiston vieressä Pitkäjärven rannalla. Vaikka itse luontokeskus ei ole vielä avautunut, jo nyt voi käydä nauttimassa sitä ympäröivästä luonnosta ja vaikka ihailemassa arkkitehtuuriltaan mielenkiintoista luontokeskusrakennusta.

Me kävimme kiertämässä 2 km pitkän Maahisenkierros-luontopolun. Se on rengaslenkki, joka on suunniteltu siten, että sen voi kulkea kokonaan pyörätuolilla tai lastenvaunuilla. Pyörätuolilla liikkuvan kannattaa kuitenkin ottaa avustaja mukaan mäkisen maaston vuoksi. Reitti kulkee kauniissa mäntymetsässä järviylängöllä, ja Pitkäjärven voi nähdä vilahtelevan puiden välistä reitin varrelta. Kierroksen puoliväliin on rakennettu iso näköalaterassi, jolta voi ihailla Nuuksion maisemia ja vaikka nauttia retkieväät.

Reitti osoittautui todella kivaksi kohteeksi vaikka pikkuvauvan kanssa luontokokemuksia kaipaavalle. Meidän vauvamme oli ensimmäistä kertaa retkeilemässä, ja reissu sujui kaikin puolin hyvin. Kivituhkapintainen polku oli helppokulkuinen, ja rattaat pyörivät siinä kevyesti eteenpäin. Reitti on sen verran lyhyt, että eri-ikäiset reippailijat jaksavat kiertää sen. Näköalaterassista pidimme erityisen paljon; ylhäältä käsin koko Nuuksion metsäinen maisema avautui hienosti, ja penkeillä istuskellen oli kiva sekä nautiskella eväskahvit että imettää vauva. Pyörätuoliretkeilijöille ja muillekin tukevampaa istuinta tarvitseville oli tasanteella tukikahvoilla vatustettuja korotettuja penkkejä.

Oikeastaan ainoana miinuksena voisi mainita sen, että reitti on harmillisen lyhyt. Reipasjalkaiset vaunuja työntävät aikuiset kulkevat 2 km matkan niin nopeasti, että retki on valitettavan nopeasti ohi. Samoin reitin lyhyydestä ja helppokulkuisuudesta johtuen metsämaisema pysyy melko samanlaisena koko matkan ajan. Kovin erilaisia luontotyyppejä ei siis tältä reitiltä pääse katselemaan.

Joka tapauksessa, hieno juttu, että tällainen uusi reitti on rakennettu pääkaupunkiseudulle. Helppokulkuisista reiteistä kun voivat erityiskohderyhmien lisäksi nauttia ihan kaikki muutkin retkeilijät. Tänne tullaan varmasti toistekin. Suosittelen!

Maahisenkierroksen plussat ja miinukset

+ ilmainen ja elämyksellinen luontokohde kaikenikäisille
+ sopii lastenvaunujen kanssa liikkuville
+ aito vanhan metsän tuntu, vaikka ollaankin lähellä Helsinkiä
+ mukava näköalapaikka eväiden nauttimiseen ja levähtämiseen

- reitti on melko lyhyt, ei oikein käy kuntoilusta aikuisille
- lentokonemelu hiukan vähentää erämaatunnelmaa