Onni on kunnon keittiövehkeet

Vanha sauvasekoittimemme sanoi sopimuksen irti, ja oli aika ostaa uusi. Edellinen oli n. 15 vuotta vanha jostain postimyyntifirmasta tilaajalahjana saatu härveli, joka kuitenkin urheasti oli palvellut kaikki nämä vuodet. Nyt kun sauvasekoittimen käyttö on noussut vauvanruoan valmistamisen jälkeen uusiin sfääreihin, päätimme panostaa uuteen hiukan enemmän. Kukkaroa hieman kirpaisi, kun kotiin lähti Bamix-sauvasekoitin, mutta oi, miten ihanaa soseuttaminen onkaan ollut Bamixin saavuttua keittiöömme! Samoin perheemme tavoitteena on ollut luopua turhista hankinnoista ja ostaa vain kestävää, laadukasta tavaraa. Bamix on tehty Sveitsissä ja sillä on 25 vuoden takuu. Nämä vehkeet kuulemma kestävät äidiltä tyttärelle, joten ehkä Typy sitten joskus opiskelijakämpässään pyöräyttää tällä aamusmoothiensa. :)

Aiemmin käyttämäni tavissauvasekoittimet pitävät niin kauheaa mökää, ettei niitä ole viitsinyt vauvan päiväunien aikaan, tai edes kerrostalossa kovin aikaisin/myöhään käyttää. Siksi olinkin ihan hämmästynyt, kun ekan kerran surauttelin Bamixilla. Se on oikeasti tosi hiljainen.

Laitteemme mukana tuli kolme erilaista terää sekä mylly tehoterällä. Viimeksi mainittua pidin kaupassa vähän turhakkeena, jolla tuskin olisi meillä käyttöä, mutta siitä onkin tullut suorastaan suosikkini. Myllyllä voi jauhaa esim. viljaa, raakaa lihaa, pähkinöitä ja muuta vähän enemmän tehoa tarvitsevaa ja ilman kantta ympäriinsä sinkoilevaa tavaraa. Minä olen mm. jauhanut kaurahiutaleista vauvan ensipuuroon sopivaa hienoa kaurajauhetta.

Step 1. Kippaa kaurahiutaleet myllyyn.

Step 2. Kansi kiinni ja Bamix päälle.

Step 3. Parinkymmenen sekunnin huristelun jälkeen hiutaleet ovat hienontuneet.

Myllyyn mahtu parisen desiä tavaraa, ja se on ihanan pieni. Inhoan isoja klohmoja keittiölaitteita, jotka painavat paljon eivätkä mahdu mihinkään. Bamixin mylly on ihan mini, suurinpiirtein murokulhon kokoinen lisäosa. Se on myös hitsin heppo puhdistaa, koska siinä on yksinkertaisesti vain tuo kulho, kansi ja terä.

Tämän jälkeen en enää murenna esim. pähkinöitä leikkuulaudan päällä veitsellä (= pähkinöitä löytyy vielä ensi juhannuksenakin lattianraoista) tai hienonna torttupohjaan tulevia keksejä muovipussin sisällä kaulimella (= muovipussi menee rikki ja pohjan mausteena on hieman muovihitusia.. niin, ja keksinmuruja löytyy vielä ensi juhannuksenakin lattianraoista).

Ps. Kaikesta ylistyksestä huolimatta en saa provikkaa Bamixilta tästä tekstistä. :)

Vaahteramäen Eemelin synttäriherkut

 

Vaahteramäen Eemeli viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan, ja tästä syystä Oi mutsi mutsi -blogissa julkistettiin hauska juhlaleivontakilpailu. Pakkohan sitä oli mukaan lähteä, kun kerran on aihetta juhlaan ja herkutteluun.

Viivästynyt keittiöremontti meinasi romuttaa leipomishaaveet, mutta näin viime hetkellä ehdin kuitenkin toteuttaa oman kilpailuehdotukseni sekä samalla testata uuden keittiön toimivuutta (hyvin toimi). Minulla oli selkeä ajatus leivonnaiseni luonteesta: halusin jotain sellaista, mitä Eemelikin olisi voinut syödä, ja joka sopisi koko perheen kesäiseksi herkuksi. Siis jotain helppoa, rustiikkia ja hiukan vanhanaikaistakin, silti takuulla herkullista ja kaikille maistuvaa.Täten siis esittelen Eemelin kesäiset juhlapannarit!

Pannukakuthan ovat suorastaan ruotsalaista perinneruokaa, ja tällä kertaa valitsin pannaripohjaksi hieman tavisversiota maukkaamman ja muhevamman Ahvenanmaan pannukakun. Itse keitelty sitruunainen omenahillo taas tuo pannareihin ihanaa kesäpuutarhan makua. Hilloja on superhelppo ja nopea tehdä itse, ja niiden maku on aivan toista luokkaa kuin kaupan peruspurkkihilloissa. Pannaripohjan kardemumma, omenan hedelmäisyys ja kirpeä sitruuna maistuvat ihanilta yhdessä. Tottakai koko komeuden kruunaa perinteinen kermavaahto.

Eemelin kesäiset juhlapannarit
(Ohjeesta tulee uunipannullinen pannaria sekä tosi reilu satsi hilloa)  

Pannukakkupohja (pohjan lähteenä Kotiruoka-keittiokirja):
Mannapuuro:
- 5 dl maitoa
- 3/4 dl mannasuurimoita
Jäähtyneeseen puuroon lisäksi:
- 4 munaa
- 1 dl sokeria
- 1/2 l maitoa
- 2 dl vehnäjauhoja
- 1 tl kardemummaa

Sitruunainen omenahillo:
-n. puoli kiloa kirpeitä omenoita kuorittuna ja pienehköiksi paloiksi pilkottuna (n. 2 tosi isoa omppua tai 3-4 pienempää)
- 1/2 sitruunan mehu ja kuori
- 2 dl hillosokeria

Annosten viimeistelyyn:
- kermavaahtoa
- sitruunankuorisuikaleita

Valmista ensin sitruunainen omenahillo, jotta se ehtii jäähtyä ja hyytyä sopivan hillomaiseen olomuotoon ennen tarjoilua. Kuori ja pilko omenat, nakkaa ne kattilaan pienen vesitilkan (n. pari rkl) ja sitruunamehun sekä raastetun kuoren kanssa. Kuumenna neste kiehuvaksi ja lisää hillosokeri. Anna porista miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia, kunnes omenat ovat pehmeitä, mutta palat ovat kuitenkin vielä tunnistettavissa. Anna jäähtyä. (Jos hillo ei tule syötyä jokusen päivän sisällä, voit myös säilöä sen puhtaisiin kuumennettuihin tölkkeihin.)

Valmista pannukakku. Keitä ensin mannapuuro maidosta ja mannasuurimoista (anna hautua suurimopakkauksen ohjeen mukaan, n. 10 min). Anna puuron jäähtyä n. huoneenlämpöiseksi. Vaahdota munat ja sokeri, ja lisää mukaan kaikki loput aineet sekä jäähtynyt puuro. Tässä vaiheessa voi taikinaa kevyesti sekoittaa vispilällä, jotta seoksesta tulee tasaista. Kaada taikina joko uunipellille leivinpaperin päälle tai pienempiin annosvuokiin. Kuvien pikkupannarit on paistettu silikonisissa pienissä leivosmuoteissa. Taikina ei tosin meinannut niistä irrota, joten suosittelen paistamaan ihan perinteisesti pellin päällä ja leikkaamaan annospalat vaikka piparimuoteilla.

Kasaa haluamasi kokoiset ja näköiset annokset pannarista, hillosta ja kermasta. Koristele sitruunankuoriraasteella ja nauti kahvikupillisen tai mehulasillisen kera. Makoisaa kesää!