Mamma testaa: Teutonia Prestige -yhdistelmävaunut

Vauvan menopelien hankinta tuli ajankohtaiseksi raskauden loppusuoralla, ja kävimmekin ihmettelemässä lastenvaunuja useissa alan liikkeissä ennen ostopäätöstä. Teimme suhteellisen paljon taustatöitä vaunujen ominaisuuksia ja omia tarpeitamme selvittäessämme, mikä kannatti: omiin Teutoinioihimme en voisi olla tyytyväisempi!

Kun valitsimme rattaita, halusimme niihin seuraavia ominaisuuksia:
- yhdistelmävaunut, jotta vaihto rattaisiin hoituisi kätevästi vaunukoppaiän jälkeen
- ilmakumirenkaat, jotta kulku lähiömme lukuisilla pikkupoluilla sekä Etelä-Suomen talviolosuhteissa olisi helppoa
- kapea runko, jotta julkisiin liikennevälineisiin mahtuisi helposti
- sellaiset mitat, joilla vaunut mahtuisivat kasattuna jo hieman vanhemman henkilöautomme takakonttiin
- sopiva työntö- ja nostokorkeus pitkille vanhemmille
- heittoaisa, jotta rattaat saisi mahtumaan talomme pikkuruiseen hissiin
- valmistusmaa mielellään Euroopassa, ei siis tuontitavaraa kaukoidän halpatyömaista
- ja plussana vielä klassinen ja silmää miellyttävä ulkonäkö

Näiden kriteerien jälkeen ei montaa vaihtoehtoa jäljelle jäänyt. Valtaosa rattaista taitaa tällä hetkellä olla varustettu kääntyvillä kovilla pyörillä, useimmilla merkeillä oli se yksi malli, joista vielä löytyivät nämä vanhanajan ilmakumipyörät. Kehityssuunta on minusta vähän outo: jos ilmakumipyörälle olisi keksitty varteenotettava kilpailija, eivätkö sitten kovat pyörät olisi jo kauan sitten levinneet kaikkiin muihinkin pyörällä liikuviin härveleihin? Oman kokemukseni mukaan (vertailukohteena lähinnä omat kovapyöräiset matkarattaamme) ilmakumipyörien kevyttä rullaavuutta ja joustavaa ajotuntumaa ei mikään voita. Ja kyllähän nyt kerran pari vuodessa viitsii kumit pumpata. :) Me liikumme paljon ulkona niin asfaltilla kuin juurakkoisella pururadallakin, joten tämä on osoittautunut aivan kymppivalinnaksi. Eri asia sitten, jos vaunuja käyttää lähinnä kauppareissuilla tms. Tiivistettynä: rattaita joissa on isot ei-kääntyvät pyörät on helppo työntää (onnistuu vaikka yhdellä sormella, kokeiltu on) mutta raskaampi kääntää, kun taas kääntyväpyöräisiä on helppo kääntää mutta raskaampi työntää. Isot vaunut siis sopivat taatusti muuallekin kuin maaseudulle.

Vaunut ovat toimineet meillä aivan moitteettomasti. Kova kantokoppa oli pienelle vauvalle ihanan suojaisa ja talvella myös lämmin. Hyvän jousituksen ansiosta vastasyntynyttäkin uskalsi huoletta puskea läpi kaameiden jääsohjokerrosten viime talven hyytävissä keleissä, samoin se on pelastanut monet herkästi heräävän ja hankalasti nukutettavan vauvan päiväunet. Olemme ihan vasta siirtyneet käyttämään ratasosaa, kun vauva haluaa jo nähdä enemmän ympärilleen, ja kantokoppa alkoi käydä ahtaaksi (vauva on nyt n. 68 cm pitkä). Sen istumaominaisuuksista on vielä vaikea sanoa mitään, mutta helposti säädettävän selkänojan ansiosta ratasosa menee hienosti lapselle, joka ei vielä osaa kunnolla istua.

Teutonian vaunuissa tykkään siitä, että värivalikoimassa on aivan yksivärisiä vaunuja, kuten nämä meidän navy-siniset rattaamme (kuvissa väri näyttää vähän harmaalta, oikeasti siis oikein klassisen perussininen). Esim. Emmaljungissa on usein yhdistetty eri kankaita ja tereitä, mutta nämä täysin yksiväriset miellyttävät minua enemmän, ja uskoakseni näyttävät freesimmältä pidempään.

Ensimmäisen puolen vuoden käytön jälkeen vaunuissa ei ole ilmennyt mitään vikoja. Kankaat ovat helppohoitoiset ja näyttävät ihan iskemättömiltä, ainoastaan renkaissa ja tavarakorissa on melkoiset raparoiskeet kevätsäiden jäljiltä. Näistä vaunuista ei siis juuri miinuspuolia löydy, ja voin lämpimästi suositella niitä. Nämä ovat loistava valinta perheeseen, jossa liikutaan paljon ulkona kelillä kuin kelillä.

Teutonia Prestige 2012 -yhdistelmävaunujen plussat ja miinukset
+ äärimmäisen hyvin rullaavat ja hyvin jousitetut vaunut joka maastoon
+ silti näppärä koko, kapea runko mahtuu hyvin esim. bussiin tai pieneen hissiin
+ tehty Saksassa, vaunut näyttävät ja tuntuvat laadukkailta ja viimeistellyiltä, ja ovat pärjänneet hyvin turvallisuustesteissä
+ kätevä heittoaisa
+ paljon lisävarusteita saatavilla

- vaunut ova painavat - ei haittaa työntäessä (päinvastoin, paino tuo kaivattua tukevuutta), mutta autoon pakatessa kilot kyllä huomaa
- mukana tullut muovinen sadesuoja aika heppoinen, kannattaa hankkia sateenvarjokankainen erillinen suoja
- hinta on suolainen; vaunut, kova kantokoppa ja erillinen sadesuoja maksoivat n. 1200 e

Kirppislöytöjä

Olen jo jonkin aikaa halunnut ostaa Typylle nostalgisen hymynaamahelistimen. Nämä kai ovat jo tulleet tai ainakin ovat tulossa uustuotantoon, mutta ainakin Suomi-lelut -verkkokaupassa on jo useamman kuukauden ollut tuote "tilapäisesti loppu". Vanhoja helistimiähän on esim. Huuto.net pullollaan, mutta en ole tuntenut helistintarvetta niin suureksi, että olisin sieltä alkanut metsästää omaani (varsinkin, kun osasta pyydetään yllättävänkin muhkeaa hintaa). Sitä paitsi, minusta on hauskempi löytää tämäntyyppisiä tuotteita aarteenetsintämeiningillä kirppareilta.

Onnekas sattuma olikin, että kävelimme eilen illalla Olarin kirppiksen ohi. Huomasimme ikkunan läpi, että eräässä pöydässä oli leluja sisältävä muovipussi. Pussissa oli kuin olikin ihana hymyilevä Paapu-helistin! Sekä muutakin mukavan näköistä tavaraa. Hintaa ei lasin läpi pystynyt näkemään.

Eihän siinä auttanut kuin lähteä tänä aamuna Olariin heti kymmeneksi kirpparin aukeamisen aikaan. Hip hei, pussukka oli vielä jäljellä, ja mitä kivaa sieltä löytyikään. Kolme iloista retrohelistintä, Aarikan hauska puinen vaunulelu sekä pari uudempaa pikkupehmoa. Kyllä kirpparikävijän sydän sykähteli ylikierroksilla, kun vielä huomasin lapusta varsin sopuisan hinnan: 2 euroa koko paketti.

Nämä miellyttävät näköjään sekä äitiä että vauvaa. Helistimet pääsivät heti tehokäyttöön, pikkuneidin mielestä niitä on hurjan hauska järsiä. Ei ihme, että nämä ovat klassikkokamaa: sopivan kevyet pieneen käteen, helinä on mukavan hiljainen ja pirteät värit kiinnostavat vauvaa.