Vauvan kiinteiden ruokien aloittamisessa on muutama ensikertalaisäitiä kummasti hämmentävä seikka.
Ensinnäkin, suositus on täysimettää puolen vuoden ikään asti. Kuitenkin samat viranomaislähteet myös ohjeistavat, että viimeistään puolen vuoden iässä lapsi jo kovasti tarvitsee lisäravintoa taatakseen normaalin kasvun ja kehityksen. Mikä se on se maaginen hetki, kun ravinnontarve yhtäkkiä huimasti kasvaa? Sitten toisaalla väitetään, että kyllä maito on vauvan pääasiallinen ravinnonlähde koko ensimmäisen ikävuoden ajan, kun taas toisaalla toitotetaan jo parin viikon kiinteiden maistelun jälkeen, että kyllä tuon imetyksen pitäisi jo olla ratkaisevasti vähentynyt. Myös imetysmyönteinen neuvolantäti yhtäkkiä 6 kk tarkastuksessa on sitä mieltä, että nyt äkkiä viljat ja lihat kuvioihin, vaikka kuukausi takaperin hän oli sitä mieltä, että todella hissun kissun voi edetä (varsinkin, kun muksu on kasvanut tasaisesti koko ajan pelkällä maidolla). Meillä tehtiin näin: kiinteät aloitettiin, kun vauva näytti olevan siihen valmis. Toisin sanoen hän seurasi herkeämättä meidän vanhempien syömistä ja yritti tarrata niin ruokiin kuin ruokailuvälineisiinkin. Tämä tapahtui n. 5,5 kk iässä, ja tuntui olleen meille sopiva aika. Ruokailu on ollut ensilusikallisesta asti syömistä, ei vain soseen kippaamista toisen kurkkuun.
Toinen hämmennys on ohje antaa uusia makuja todella hitaasti, n. 5-7 päivää uutta ruoka-ainetta kerrallaan. Aluksi joo tottakai, mutta tämä tuntuu melkoiselta junnaamiselta, jos ei ole mitään erityistä syytä epäillä vauvalla moninaisia ruoka-aineallergioita. Käsittääkseni kaupan valmiita vauvanruokia pidetään ihan ravitsemuksellisesti hyvinä ja niin pois päin, mutta miten tämä ohjeistus suhtautuu niihin? Aika harvassa valmissoseessa on oikeasti yhtä tai kahta raaka-ainetta. Jo 4 kk ikäisille on soseita, joissa on kohtalaisen pitkä valmistusaineluettelo. Ohjeiden mukaanhan ne siis soveltuisivat vasta lähempänä taaperoikää. Meillä tehtiin näin: aluksi annettiin uusia ruokia 5 vrk ajan, mutta koska mistään ei ole tullut mitään ei-toivottuja reaktioita, vauhtia on nyt lisätty. Tällä hetkellä maistellaan uutta ruoka-ainetta pari päivää kerrallaan. Pääasiassa vauvamme syö kotiruokaa, mutta esim. jotkut hedelmäsoseet on näppärämpi ostaa valmiina, ja haluamme vauvan tottuvan myös purkkiruokaan esim. matkaruokailun helpottamiseksi.
Öö, kuitenkin tulee sellainen olo, että kuka nuo viralliset ohjeet laatii ja millä perustein? Voisiko ohjeita kenties suoraviivaistaa siten, että typerät päällekkäisyydet poistuisivat? Toki vauvan ruokintaa ei voi hoitaa minkään tee se näin -ohjeen mukaan, mutta miksi edes antaa noin jyrkkiä suosituksia, jos ne eivät oikein kohtaa käytännön elämän kanssa?
Tämä asia kiinnostaa myös minua. Nyt on täysimetystä 4kk takana ja ajatus on ollut tuo suositusten mukainen 6kk. Neuvolassa ei mielestäni mitenkään kannusteta imettämään vaan ennemminkin ihmetellään, että imetänkö tosiaan vielä, enkö ole antanut mitään muuta ja jaksanko(?!)Ketään ei mielestäni saa painostaa imettämään, mutta minun tapauksessani kun olen ihan potentiaali pitkään imettäjä, jolta homma sujuu ja maitoa riittää niin ihmettelen suuresti tätä asennetta. Jos neuvolaa kuuntelisin niin tulisi vähän sellainen olo, että se nyt on oikeastaan ihan sama vaikka lopettaisin ja antaisin korvikkeita.
VastaaPoistaToisaalla luen tutkimuksia, että Suomessa imetetään tosi vähän siihen nähden miten äidit itse toivoisivat imettävänsä. Ja terveydenhuolto haluaa lisätä koulutusta ym. että näin tapahtuisi. No joo en yhtään ihmettele etteivät äidit usko pystyvänsä lastaan ruokkimaan rintamaidolla, kun ei neuvolakaan sitä usko!! Huh huh, olen tullut ihan anarkistiksi asian suhteen..
Sitten on tää kiinteiden aloittaminen ja sitä kysyttiin niin sanoin, että sen 6kk aion täysimettää kun vauva kasvaa niin hyvin (neuvola suositteli ennen synnytystä tämän). Niin kuitenkin tuli semmoista epämääräistä, että voihan sitä jo maistella kiinteitä. Siis täh? En halua hysterioida tätä asiaa, mutta jotenkin ärsyttää tämä epämääräisyys. Miksei voi olla selkeitä ohjeita 6kk täysimetyksen jälkeiseen kiinteiden aloitukseen? Siksikö, että vain 1% äideistä täysimettää 6kk Suomessa? Ja miksiköhän luku on näin pieni?
Näinpä juuri. Mulla on ihan sellainen olo, että terveydenhuollossa tiedostetaan WHO:n ja muiden tahojen suositukset 6 kk täysimetyksestä, mutta kuitenkin vanhat asenteet puskevat niiden läpi - omassa vauvaiässämmehän soseita alettiin antaa jo parin kk iässä. Eli asia tiedetään kyllä, mutta sitä ei kuitenkaan ainakaan vielä pidetä oikeasti niin tärkeänä tietona, että se vaikuttaisi vielä kovinkaan paljon käytännön neuvolatyöhön jne. Muakin suuresti oudoksutti, kun tuli esim. neuvolassa 5 kk jälkeen sellainen olo, että pitää oikein selitellä, miksi vielä täysimetän. Ja kun maitoallergiakin on todettu, neuvolalääkäri suoraan oletti vauvan saavan korviketta kysymättä edes asiaa minulta.
PoistaSuomessahan tosiaan täysimetetään lyhyen aikaa verrattuna esim. muihin Pohjoismaihin. Musta tuntuu, että koska niin moni antaa vauvalle korviketta ja se on sellainen kuuma peruna (ketään ei saa syyllistää jne), ei imetyksestä uskalleta antaa kiitosta. Ts. nykyään ei oikein uskalleta sanoa ääneen, että edelleen äidinmaito päihittää korvikkeet. Oikein ärysttää, kun neuvolan terveydenhoitajallammekin on jokin pro-imetys -pinssi rintapielessä, mutta koskaan hän ei ole sanonut, että tosi hienoa, että olet imettänyt näin pitkään.
Tästä aiheesta voisi jatkaa loputtomiin..! Onnea pitkästä täysimetyksestä ja aloita kiinteät sitten kun itsestä siltä tuntuu. Munkin teki mieli ihan periaatteesta odottaa tuota 6 kk ikää, mutta aikaistin sitten pari viikkoa ihan sen vuoksi, että vauva meinasi ruveta napsimaan ruokakimpaleita meidän aikuisten lautasilta. :)